Ensimmäiset matkat yli aaltojen,
kertovat seikkailuista suurien vaarojen.
Minä huudan meren raivoa vastaan keulalla,
kunnes ilta on ja voin jälleen tyynesti levätä.

Jätetty on vanhat valloitukset itäisen laakson,
alueen jonka takana synnyin maan valoon.
Toive on että uusi maa tuottaa hedelmän,
aaltojen takaisen ikuisen elämän.

Kertookahan miehet että kaikki on myöten,
tunne on vahva läpi pitkien öiden ja tähtivöiden.
Haluan nähdä uuden maan ja viedä voimani sinne,
lyödä maahan lipun missä on kaunein vihreä rinne.

Maahan saanut olen jalkani viimein asettaa,
hengityksellä aistia uuden maan ilman raikkaan.
Nähden kuinka pelko on hävinnyt seikkailuista,
on nyt siis aika tehdä valloitusta.
Osoittaa kunnioitus uudelle löydölle.¨

Kertookahan miehet että kaikki on myöten,
tunne on vahva läpi pitkien öiden ja tähtivöiden.
Haluan nähdä uuden maan ja viedä voimani sinne,
lyödä maahan lipun missä on kaunein vihreä rinne.

" Nyt olemme viimein löytäneet mitä etsimme!
Voimme vain nauttia tästä voitosta..."

Kun aurinko laskee meren taakse,
leiri rakentukoon rannan ympärille.
Meidän suurien sankarien.

"Lyön viimein tämän lipun tähän maahan!
Huudan täydestä sydämestä ja tätä maata rakastan!
Kunhan rakkaani saa nähdä tämän!"

"Olemme ikuisesti palkittuja uudelle maalle,
ikuisella elämän hedelmän rakkaille.

"Nostakaamme purjeet ja haetaan muut!"
"Tulemme takaisin niin kukkii jo kirsikkapuut!"

Onko aika uskoa uuteen aikaan.

Uuden laakson luo rakkaalleni kodin luon,
on vettä ja puuta mitä hänelle tuon.
Vapaus luoda yhteinen perhe

Olemme tehneet tien uuteen valoon,
Ei tarvitse pelätä joutuvansa jäätikön railoon.
Joka aamu voimme katsella auringon nousua sylikkäin,
pidellä sinusta kiinni ja olla todella lähekkäin.

Silmissä aukeaa tuhkan peittänyt laakso,

kansa on kadotuksessa kuollut, minkä matkani maksoi.

Varusteissani on matkojen varsilta paljon verta,

vihollisen verta joka on anastettu kyläni puolesta.

Raunoit rikon muurin saavat itkemään,

saa minut katkaisemaan kiveen miekkani terän.

Miksi olin lähtenyt  susien keväänä pois?

Miksi olin lähtenyt perheeni luota pois?

Varjot virtoja täyttää (Vuosien alla hukuttaa).

Tuleen on ajettu maa (Voimme vain paeta).

Ja se tuhka laaksossa polttaa lihaa,

kuuma tuhka kärventää sielulle tuskaa.

Korpit huutaa palaneen männikön yllä,

haistan palaneen lihan kallioiden päällä.

On usko alkanut luhistua ruumiistani,

vettä huudan kuihtuvalle keholleni.

Polte pahentaa hengen kulkua,

heikkenen ympärillä männikön liekkien.

Varjot virtoja täyttää (Vuosien alla hukuttaa).

Tuleen on ajettu maa (Voimme vain paeta).

Päivän ja vielä toisenkin jälkeen löydän ehjän kaupungin,

hakkaan sen portin oveen odottaen saan jumalilta merkin.

Portti aukeaa mutta sisään minut raahaa hahmo pedon,

hetken olen kadoksissa todellisuudesta ja tunnen pelon.

(Lihaa on) Revitty itsestäni irti!

(Apu jumalten) On kadonnut tuhansiksi ajoiksi.

Seivästetty pedon pää on vierelläni maassa,

veljeni  ovat löytäneet minut juosten halki isossa suossa.

On kylmä ja ruumis ei jaksa enää kauan,

veljeni kantavat minut suon rantaan.

”Suohon kuulumme sinua myöten,

jumalten lähettämä lumous on sinulle vastaus rukouksen.”

Suo minut viimeiseen lepoon saattaa,

verelläni jumalat uuden elämän –tanssin aloittaa.

(Parantuu kansan edessä kaikki jälleen) Hyväksi.

(Korpit ovat kauas metsistä paenneet) Iäksi.

1.

Auringon noustessa laakson ylle, kulki viesti kaupunkeihin (Kaukaa).
on lapsonen voimakkain pohjolalle syntynyt tuulien aikaan (Rauhaisaan).

Maljaa kansa nostaa,

kun niityt valossa loistaa.

Pronssitorvet riemunsäveltä soittelee.

Ruokaa pöydät täyteen,

kauneimman tyttären juhlien eteen.

Naapurit kansat ryhtyvät mukaan myös.

Kaukana kuuluu suden ulvontaa,

se laulaa rukoustaa.

Kuulkaa kansan riemua,

halki salojen.

Näin saapuu vieraat kylään,

kaukaisuuksista.

On aika jolloin ennustukset ovat

tyttärestä tehneet jumalattaren!

2.

Perheen riemu täyttää koko kansan, lämpimien tuulien sylissä (Jumalten),
On pidot korkeimmillan, kun isät palaavat seikkaluilta (Metsien).

Vuodet vierivät,

jo yli kahden kymmenen.

On tytär tullut kylän kauneimmaksi.

Ruokaa on pöydissä jälleen,

ja tytär maljan nostanee:

”Minä olen kylän jumalatar!”

Nyt kansa nousee ja huutavat ilmoille:

”JUMALATTAREMME!”

Ja sudet vuorilla ulvoen laulaa.

Kuulkaa ulvonta vuorilta,

halki pohjolan.

On kaunein tytär matkalla,

jumalten kaupunkiin.

Kansa luottaa tyttäreen,

häntä ei voi kukistaa.

Tiet halki aikojen on,

pitkiä ja raskaitaa.

On Tuonelan ohi päässy, kohti vainajalaa,

näkyy soihdut portille kaupungin.

Portit aukeavat ja jumalat ovat vastassa,

ottaen syliinsä uuden rakkaansa.

Portit sulkeutuvat,

kansa ei enään pelkää.

Tyttären voima sydämissään,

elävät aina ikuisiin (Ikuisiin).

On hän kesän tuulessa syntynyt,

jumalien suurin pyhitetty.

Kansan voima on hän,

vie pois pedot ja tuonelasta tulleen hämärän.

On hän kesän tuulessa syntynyt,

jumalien suurin pyhitetty.

Kansan riemu ja juhlinnan syy,

kunnes yö hämärtyy.

1.

Halki aikojen pohjolan kylmyydessä,

ihmiset ovat pelänneet jumalten vihaa ja valkeaa kärsimystä.

Isät ovat paenneet laaksoista ja perheensä jättäneet,

jumalat tulleet ja kärsimyksistä kiittäneet.

Kun ajat muuttuivat satojen aamujen noustessa,

kansa tanssii nuotioiden valaistuksessa.

Tanssii nuotioiden valaistuksessa.

2.

Tuoppi kaatuu kurkkuun ja tuli kylmässä lämmittää,

eivät haaskalinnut taivaalla vainoa kylää.

On viimein jumalatkin nukahtaneet pitkiksi ajoiksi,

routainen maa muuttunut jalkoin’ alla sulkasi.

Kun ajat muuttuivat satojen aamujen noustessa,

kansa tanssii nuotioiden valaistuksessa.

Tanssii nuotioiden valaistuksessa.

3.

Tuuli vuorien päältä viheltää voiton ääntä,

metsä alkanut vihertämään ja purot solisemaan.

Kansa tuntee isien muistoissa suurta vapautta,

eivät tarvitse jumalille uhrauksia, että kokisivat rikkautta.

Kun ajat muuttuivat satojen aamujen noustessa,

kansa tanssii nuotioiden valaistuksessa.

Tanssii nuotioiden valaistuksessa.

4.

Muutaman sadan aamun valon aikaan,

isät ovat sittenkin lähteneet palaamaan.

Laivuet kaukaisuudesta näkyvät lasten silmiin,

isät ovat kotona ja ilon kyyneleet jaetaan.

Kun ajat muuttuivat satojen aamujen noustessa,

kansa tanssii nuotioiden valaistuksessa.

3 x Tanssii nuotioiden valaistuksessa.